Philippians 1

Paavali tervehtii seurakuntaa

1
Apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä filippiläisille Rooman vankeudesta noin vuonna 63. Kirje rohkaisee uskomaan ja kehottaa yksimielisyyteen, nöyryyteen ja itsensä kieltämiseen sekä varoittaa eksyttäjistä.
Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filipissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja diakoneille.
2Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! 3Kiitän Jumalaani joka kerta kun teitä muistelen, 4aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, 5kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin sen ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, 6varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen saattava päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. 7Ja oikein onkin minun näin ajatella teistä kaikista, koska olette sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki kanssani armosta osallisia. 8Sillä Jumala on todistajani, kuinka teitä kaikkia ikävöin Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella

9ja sitä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä 10voidaksenne tutkia, mikä on parasta, että Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, 11täynnä vanhurskauden hedelmää Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

Paavalin vankeus on koitunut evankeliumin hyväksi

12Mutta tahdon teidän tietävän, veljet, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi, 13niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että olen kahleissa Kristuksen tähden, 14ja että useimmat veljistä saaden Herrassa uskallusta kahleistani rohkenevat yhä enemmän pelkäämättä puhua Jumalan sanaa. 15Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa. 16Ne, jotka julistavat Kristusta riidan halusta, eivät tee sitä puhtaasta mielestä ja luulevat tuottavansa minulle murhetta kahleissani. 17Mutta nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan.

18Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä iloitsen ja vastakin iloitsen. 19Sillä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla, 20minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään joutuva häpeään, vaan että Kristus nytkin, niin kuin aina, tulee ylistetyksi ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. 21Sillä eläminen on minulle Kristus ja kuoleminen on voitto. 22Mutta jos eläminen lihassa tuo työlleni hedelmää, en tiedä, minkä valitsen. 23Ahtaalla olen näiden kahden välissä: halu minulla on päästä täältä pois ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi, 24mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempaa. 25Ja kun olen tästä varma, tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa, 26että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampaa Kristuksessa Jeesuksessa, kun taas tulen luoksenne.

27Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että tulenpa sitten luoksenne ja näen teidät tai olen tulematta, saan kuulla teistä, että pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette kanssani evankeliumin uskon puolesta 28vastustajia missään kohden säikähtämättä. Se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki. Se on merkki Jumalalta. 29Sillä teidän on suotu Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, 30teidän, joilla on sama taistelu, jota olette minulla nähneet ja nyt kuulette minulla olevan.

Copyright information for FinSTLK2017